LAPIN SPANIELI 2011

Historian havinaa

Alla kirjoittamani artikkeli, joka on julkaistu Lapin Spanieli -lehdessä vuonna 2011:

Barbet (teksi ja kuvat: Sari Jänkälä)

Noin kaksi vuotta sitten ajattelin, että olisipa mukavaa hankkia toinen koira. Ajatuksissa oli jokin aktiivinen ja sosiaalinen harrastuskaveri, joka toimisi myös apuna metsästyksessä. Olin mieltynyt spanieleihin ja vesikoiriin. Meillä asusti jo ennestään espanjanvesikoira. Aikani tutkin ja hankin tietoa eri roduista, mutta löydettyäni barbetin, olin niin kiinnostunut rodusta, että täytyi ottaa ihan tosissaan selvää, mistä sellaisen karvaturren saisi hankittua. Päätöksestäni hankkia barbet, kesti vielä noin vuosi, ennen kuin haimme kotiin reilu kaksivuotiaan barbet pojan Rymättylästä keväällä 2010. Tämä valloittava herrasmies tottelee nimeä "Laku", aina silloin, kun haluaa totella ja on viralliselta nimeltään Karva´san Paniculatus.

Rodun historiaa

Barbetin alkuperämaa on Ranska ja rotuna se on hyvin vanha. Tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta todennäköisesti se polveutuu aasialaisista lammaskoirista ja mahdollisesti varhaisista griffoneista. J.Colyn tekemän pitkäkarvaisten paimenkoirien periytymiskaavion mukaan barbet olisi esiintynyt jo 800-luvulla. Se on kehittynyt atlashuippujen paimenkoirasta (Berger du haut Atlas), joka taas polveutuu etelävenäjän paimenkoirasta (Ovcharca), joka tunnetaan jo rauta-ajalta 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Rotua on joskus kutsuttu myös nimellä Griffon d'Arret à Poil Laineux (laineaux = villava).

Euroopassa oli jo 1300-luvulla useita vesikoiria, joista käytettiin erilaisia nimityksiä. Vaikka barbet ei olisikaan kaikkien vesikoirien kantamuoto, se on melko varmasti lähinnä alkuperäistä tyyppiä. Rodusta on 1500-luvulta lähtien usein mainintoja kirjallisuudessa. Kirjallisuudessa ja taiteessa on viitteitä sekä pieni- että suurikokoisista barbeteista. Suuremmat sopivat paremmin kodin ja karjan vahdiksi, kun taas pienemmät ja keskikokoiset koirat olivat lähinnä lintukoiria. Barbet- ja villakoiranimitystä käytettiin samantyyppisistä koirista. Vaikka barbetia onkin käytetty monien rotujen jalostukseen, se on itse ollut vähällä hävitä sukupuuttoon. Hyvistä ominaisuuksista huolimatta rotu jäi oman onnensa varaan 1800-luvulla ja sen tilalle tulivat siitä kehitetyt rodut.

Vuonna 1894 Ranskassa laadittiin ensimmäinen rotumääritelmä barbetille. Tuon aikaisen barbetin ulkonäkö poikkesi nykyisestä. Rotumääritelmään kirjattiin koiran kyky kulkea metsästäessään vaikeassa maastossa, kuten suolla ja vedessä. Näin muodostui keskikokoinen, voimakas, roteva, älykäs, itsenäiseen työskentelyyn kykenevä, etsivä ja noutava koira.

1980-luvulta lähtien rodun kehityksessä on ollut vallalla kaksi erityyppistä linjaa. Rodun populaation pienuuden johdosta molempien linjojen jalostuksessa käytettiin eri sukulaisrotuja. Toisen linjan edustajat ovat korkeampia ja kiharaturkkisia barbetteja, joita on jalostettu pääasiassa näyttely- ja seurakoiriksi. Toisen linjan edustajat taas ovat kooltaan pienempiä ja turkiltaan laineikkaampia, joiden käyttöominaisuuksiin panostettiin roturisteytyksillä. 2000-luvulla linjoja alettiin risteyttää keskenään. Edelleen barbet-kannassa voi nähdä eri linjojen vaikutuksia, ja osa koirista edustaa melko puhtaasti jompaakumpaa linjaa. Suomeen ensimmäinen barbet on tuotu vuonna 2002 ja tällä hetkellä Suomessa on rekisteröity vajaa kaksisataa barbettia.

Käyttö ja ominaispiirteet

Barbet kuului aikaisemmin FCI ryhmään 7: Kanakoirat, mutta siirrettiin sieltä 80-luvulla ja kuuluu nykyisin FCI ryhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. FCI:n rotumääritelmään tehtiin muutoksia viimeksi 29.3.2006 (Ryhmä: 8 FCI:n numero: 105 Hyväksytty: FCI 9.5.2006 SKL-FKK 11.9.2007). Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on vesilintujen metsästyksessä käytettävä koira, joka vesikoirien tapaan noutamisen lisäksi etsii, paikallistaa ja ajaa ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan sekä noutaa ammutun saaliin. Aikoinaan barbetia on käytetty myös metsästäjän ampumien nuolien noutamiseen, samaan tapaan kuin portugalinvesikoiraa. Jopa laivasto on käyttänyt barbeteita noutavina koirina. Barbet on keskikokoinen rotu, urokset 58 - 65 cm ja nartut 53 - 61 cm. Ominaista rodulle on hyvin paksu ja villava karvapeite. Se voi olla laineikas tai kihara, nyörejä muodostava. Karva muodostaa leukaparran (ransk. barbe), jonka mukaan rotu on saanut nimensä. Barbet voi olla väriltään yksivärinen musta, harmaa, ruskea, kellanruskea, hiekanruskea, valkoinen tai kirjava. Kaikki kellanruskean ja hiekanruskean sävyt ovat sallittuja. Myös kirjavuus on sallittu. Värisävyn tulisi mieluiten olla sama koko rungossa. Barbet kestää hyvin kylmää ja pystyy työskentelemään jopa jäisessä vedessä. Tämän olen itsekin havainnut. Laku ei aristele ollenkaan kylmää ja hyppää uimaan heti jäiden lähdettyä ja saattaa jopa sen jälkeen mennä lumikasaan piehtaroimaan ja turkkia kuivaamaan, tosi erämies ei kylmää pelkää!

Aktiivisena ja ahkerana koirana barbet sopii monenlaisiin harrastuksiin. Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. agility, flyball, koiratanssi, koirajuoksu (canicross), metsästys, jäljestäminen (MEJÄ), näyttelyt, pelastuskoiratoiminta (PEKO), tottelevaisuuskoulutus (TOKO) ja vesipelastus (VEPE). Valitettavasti barbetilla ei ole palveluskoira, eli PK, oikeuksia, joten se ei saa osallistua PK-kokeisiin. Barbet saa osallistua käyttäytymiskokeeseen, eli BH-kokeeseen. Ranskassa barbetin taipumuksia mitataan sikäläisellä taipumuskokeella jota kutsutaan TAN-testiksi. Lisäksi Ranskassa järjestetään metsästyskokeita nimella BCE-testi. Metsästyksen lisäksi harrastamme Lakun kanssa mejää. Spanielien taipumuskokeen Laku läpäisi vuosi sitten ja myös näyttelyissä olemme pyörähtäneet. Laku on aina valmis lenkille ja jäljelle ja työskentelee innoissaan. Metsästyksessä kuvailisin Lakua Jokamies Jantuseksi. Haku on laajaa ja vauhdikasta ja havaintoni mukaan kaikenlainen riista kiinnostaa.

Luonne

Barbet on iloinen ja luotettava kumppani, rauhallinen ja mukava, sekä koira, joka oppii nopeasti uusia asioita. Barbet on myös luonteelta erittäin rauhallinen ja maltillinen mutta tarvittaessa vauhtia ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Se ei ole aggressiivinen, eikä arka. Myös Laku on luonteeltaan rauhallinen, mutta erittäin leikkisä. Välillä Lakun leikit ovat niin vauhdikkaat, että toinen koiramme juoksee karkuun tai menee piiloon pöydän alle. Kotiakin Laku osaa urheasti vahtia ja ilmoittaa vieraista miehekkäällä haukulla, mutta heti, kun joku tulee sisään, Laku on vastassa iloisesti tervehtien.

Barbet kiintyy hyvin omistajaansa, minkä vuoksi eroahdistusta saattaa ilmetä. Barbet on erittäin seurallinen koira, joka viihtyy sekä ihmisten että muiden koirien kanssa. Sekä nartut että urokset tulevat erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Valloittavan luonteensa ansiosta barbet painaa räpylätassunsa jäljen ihmisen sydämeen niin nopeasti, että omistajasta tulee barbetin lemmikki, eikä toisinpäin. Myös Laku on äärettömän sosiaalinen ja ajattelee, että kaikki ihmiset ja koirat ovat hänen parhaita kavereitaan. Eihän kukaan voi olla tykkäämättä noin sosiaalisesta ja iloisesta kaverista! Lakulla on tapana myös kiivetä syliin, kaveri ei vaan tiedosta olevansa melko iso sylikoiraksi, korkeutta on 61 cm ja painoa 30 kg, siis sylin täydeltä rakastavaa koiraa!

Vaikka barbet on tyypillisesti melko pehmeä, se saattaa olla dominoiva ja koetella rajojaan. Tarjoamalla koiralle tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteettia sekä johdonmukaisella koulutuksella barbetista saa uskollisen ja iloisen kumppanin. Barbetin tulee olla luonteeltaan toiminnanhaluinen ja älykäs. Rotu on jalostettu työkoiraksi eikä siitä ole sohvaperunaksi. Mielestäni barbet sopii hyvin aktiivisen emännän tai isännän koiraksi, joka tarjoaa koiralle tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Talvisin Laku pääsee usein hiihtolenkeille mukaan ja kesällä hyvää liikuntaa on uiminen, eikä vedestä malttaisi tulla pois ollenkaan.

Ylösajavana ja noutavana metsästyskoirana barbetin tärkeisiin ominaisuuksiin kuuluu yhteydenpitohalukkuus ohjaajansa, jolloin se on hallittavissa metsästystilanteessa. Tämä ominaisuus on erittäin hyödyllinen myös muissa harrastusmuodoissa, joissa vaaditaan koiran ja ohjaajan tiivistä yhteistyötä. Barbetilla riistavietti ei välttämättä tarkoita, että se olisi karkaileva ajoon lähtevä koira. Tyypillisesti barbet vapaana ollessaan tarkkailee ohjaajansa eikä irtoa kovin pitkälle omille teilleen.

Turkinhoito ja terveys

Barbetin turkista ei lähde samaan tapaan karvaa kuten useimmilla koiraroduilla. Lyhyestä turkista karvanlähtöä ei havaitse juuri lainkaan. Pitkästä turkista irtoaa joskus hieman kuollutta karvaa koiran rapsuttaessa itseään. Turkki voi pitkäksi kasvaessaan muodostaa nyörejä. Barbetin turkki on tyypillisesti erittäin paksu ja alkaa muodostaa paakkuja ja huopaantua vanhetessaan, niinpä turkki kannattaa ajella tai leikata 1-3 kertaa vuodessa. Turkin voi myös kammata auki ja takut avata sormin. Turkin voi pestä vedellä niin useasti kuin on tarpeen, turkki vain paranee kastuessaan. Rotumääritelmän mukaan barbetin turkin pituutta ei ole määritelty. Turkki kasvaa noin 1-2 cm kuukaudessa. Näyttelyissä tuomarit arvostavat usein runsasta turkkia, mutta kotikoiralla turkin voi pitää vaikkapa aina lyhyenä.

Barbeteissa, kuten niin monissa muissakin koiraroduissa, saattaa ilmetä erilaisia vikoja tai sairauksia. Vakavat esiin tulleet perinnölliset sairaudet rodussa ovat epilepsia, kardiomyopatia ja allergia. Lieviä terveydellisiä ongelmia rodussa ovat mm. lievät silmäsairaudet, napatyrä, hammaspuutokset ja purentaviat.

Jos kiinnostuit rodusta, kannattaa käydä kurkkaamassa Barbet Finland Ry:n kotisivuja, löytyy osoitteesta www.barbet.fi. Elämä uskollisen ja iloisen barbet koiraystävän kanssa on elämyksiä täynnä!

Tämän jutun kirjoittaja on 3,5-vuotiaan barbet uroksen emäntä, joka toimii Barbet Finland Ry:n Lapin alueen yhdyshenkilönä ja rahastonhoitajana yhdistyksessä.